Naimisiin.info:n keskustelupalstalta kopioituja runonpätkiä, ehkä joku näistä päätyy meijänkin kutsuun :D

Meitä on kaksi, vihittäväksi!

Maailma kaipaa rakkautta,
vannomme toisillemme uskollisuutta.

Kutsumme teidät todistamaan,
kun liittomme Kallion kirkossa siunataan.

Mjau, kyllä vaan!


Häät on sellaiset että marssitaan
Ja yhdellä on päässä pitsiverho
Kaikki nousee seisomaan
Ja edessä nyyhkii nenäliinakerho


Olipa kerran ukko ja akka
Sekä iso talo ja takka
Sinne juhlavieraat kutsutaan
Koko yön häitä juhlimaan
Tämä kutsuna ilmoitetaan!


Löytäneet olemme sen,
elämämme rakkauden.
On onnesta viesti tää,
kun meidät nyt vihitään.


Ei onni tule köyhyydestä tai rikkaudesta,  
ei maailman antamista aineksista.  
Se tulee meistä sisältä,hiljaa hymyillen,
suukottaa poskelle ja kuiskaa korvaan,  
-Sinä olet minun valittuni.


On edessä yhteinen retki,
käsi kädessä alkaa tie.
Kun rakkaus kulkua ohjaa,
se kauniisti perille vie.


Ei se miltä me näytämme eikä se  
mitä me aikaansaamme  
ole mitään sen rinnalla  
mitä olemme toinen toisellemme


Me kuljemme kaikki kuin sumussa täällä
ja kuulemme ääniä kuutamo-yön
me astumme hyllyvän sammalen päällä
ja illan on varjoa ihmisen syön.

Mut ääntä jos kaksi yhtehen laulaa
yön varjossa toistansa huhuilevaa
ja varjoa kaksi jos toistansa kaulaa, -
se sentään, se sentään on ihanaa!


Vie minut vietellen
vierelles sun,
leijaillen keinuta
varttani mun.
Silmissäin varmaankin
rakkauden näät.
Sinun ja minunhan
nää ovat häät.

Valtavan riemun
nään silmissäs sun,
leikiten nauramaan
saathan sä mun.
Aikojen loppuuun
sä vierellein jäät,
sinun ja minunhan
nää ovat häät.

Rakastan, rakastan,
rakastan sua
uskothan, uskothan
uskothan mua!
Uniini saakka sä
sieluuni näät,


Anna mun hetken tuntea kun
rakastuu, unohtuu kaikki muu
On vain hetki tää kun syvälle katsotaan
silmiin toisiaan, luvataan,
en jätä sua milloinkaan


The most beautiful sea:
                  hasn't been crossed yet.
The most beautiful child:
                  hasn't grown up yet.
Our most beautiful days:
                  we haven't seen yet.
And the most beautiful words I wanted to tell you
                  I haven't said yet...


Minulle nuo kanssasi vietetyt hetket
ovat jonkinlainen tuoksuva puutarha,
sen himmeä hämärä ja sille soittava suihkulähde...
ja Sinä yksin saat minut tuntemaan, että elän...
Toiset ovat kuulemma nähneet enkeleitä,
mutta minä olen nähnyt Sinut, ja Sinä olet minulle kylliksi.


olet aamu johon herään,
olet päivä jota elän,
olet ilta jota odotan,
olet yö jota rakastan.
Olet unelma jonka haluan



Missä maassa, millä tähdellä kohtasimme
missä metsässä huojuimme
millä niityllä kasvoimme kukkien rinnakkain.
Kulkivatko sielumme samojen usvien läpi
saman ikävän kantamina ja nyt
tällä tähdellä, tällä polulla kohdatessamme
sielumme samaa sukua löysivät levon toisissaan.



I would live in your love
as the sea-grasses live in the sea, Borne up by each wave as it passes, drawn down by each wave that recedes;
I would empty my soul of the dreams that have gathered in me
I would beat with your heart as it beats
I would follow your soul as it leads



Tuletko kanssani korkealle,pieniä hevosia katselemaan.
Tehdään tuohesta pienet länget ja tullaan alas ja valjastetaan.
Ajetaan kissalla piispan pihaan, sanotaan niin että ajateltiin
- pitäis muutama lehmä olla ja mentäis samalla naimisiin.



Jalkojemme alla sykkii lämmin maa.
Hetkeen tarttumalla voimme rakastaa.
Jostain taivaan takaa saavuit, läheisin.
Kanssasi on juhlaa hetki pieninkin.


Täss' impeni kanssa mä seison
Ja kiharat tuulessa liehuu
Ja laaksojen humina soi
Kuin iäisen lemmen ääni


Jos sinä olet omenapuu
tahdon minä olla omena
Jos sinä sytyt tuleen
tahdon minä olla vesi
tai herkästi syttyvä aine
Jos sinä hukut
tahdon minä olla pohja tai virta
Jos sinä katsot kauas
tahdon minä olla etäinen piste
Jos sinä suljet luomesi
tahdon minä olla äkillinen pimeys


Yksinäistä paleltaa, vaan jos kaksin vaeltaa,
toinen toista lämmittää, kaikki huolet unhoon jää.
Ei se, miltä me näytämme, eikä se, mitä me
aikaansaamme, merkitse sen rinnalla mitään,
mitä me olemme toinen toisillemme.


Olet olemassa, rakas ihminen,
elämä kaunis on kun tiedän sen.
Ei tärkeintä se, mitä sanot, teet,
vaan mitä olet, hymy, kyyneleet.


Olemme miettineet ympari paamme
ja aiomme viettaa haamme.
Ne alkaa kello kuus
veda sinakin sinne luus.


Jeskandeer! ko mnuu sydämen hakka,
juur jämt kaikep päevä ja yä,
jos mnää pitele edest taikk takka,
ni mä tunnen gui harttast se lyä.
Ja mnuu kaakerta kiärtä ja kaeva.
Se o rakkaus näättäk ko vaeva.


ja sua kohti alati virtaan
niinkuin vesi veteen vajoaa
tuuli myötäinen on
ja aava aukeaa
ja sinun luokses saavun niinkuin
joki virtaa mereen valtaisaan
ja sydämeni sykkii tahtiin aaltojen

maailman tuulet toivat meidät paikkaan jota etsittiin
on ollut myötätuulta
joskus taas vastaan taisteltiin

on tuuli mastoissa itkenyt itkuaan
nyt se tyyni on
jo saavuimme satamaan

rakkauteni on tulta
rakkauteni on totta
ja tuli ja totuus
ovat kuin hopea ja kulta
rakkauteni on ikuinen
elämästä toiseen tie käy sen
ei se tuhkaksi pala
koska voimaa saa se sulta


Veri vetää. Järki on vastainen.
Mut myönnyn: Käyköön niin.
Minä hommaan jostain sormuksen
ja me mennään naimisiin.



Tehdään yhdessä vaahtopäitä,
sinä tuuli, minä meri.
Käydään salaa vispiläkauppaa,
valuuttana sydämeni.
Pullopostiin kirjoitellaan höpsöjä,
niitä näitä;
Et jos vain kiireiltäs sieltä joudat,
niin nyt tanssittais meidän häitä.


Koskaan en todeksi uskonut oisi
sinut näin itsellein kokonaan saan.
Ilman sua tänään ei hääkellot soisi,
punaiset ruusumme lois hehkuaan.

Rinnallas rakkaani
elämän matkaani
hymyillen nyt lähden taivaltamaan.
Vierelläin rakkaani
kuljethan kanssani,
tien tämän elämään.

Ystävät yhteiset matkamme pienen
luoksemme tulleet on todistamaan,
maailman onnellisin minä lienen,
sinut kun kotiimme näin viedä saan.

Rinnallas rakkaani
elämän matkaani
hymyillen nyt lähden taivaltamaan.
Vierelläin rakkaani
kuljethan kanssani,
tien tämän elämään.

Antaako elämä lapsia monta,
tytön, vai pojan,
vai kumpaisenkin.
Toisiko säätä se myös sateetonta,
välillä paistaa sois auringonkin.

Rinnallas rakkaani
elämän matkaani
hymyillen nyt lähden taivaltamaan.
Vierelläin rakkaani
kuljethan kanssani,
tien tämän elämään.


Minä rakastan sinua
niinkuin vierasta maata kalliota ja siltaa
niinkuin yksinäistä iltaa joka tuoksuu kirjoilta
minä kävelen sinua kohti maailmassa
ilmakehien alla kahden valon välistä
minun ajatukseni joka on veistetty
ja sinua.


Minä sinua rakastan, tiedän sen.
Se ei ole hetken huumaa,
se on nuotion hehkua hiljaista
ja roihua polttavan kuumaa.
Se ei sammu kun saapuvat hallayöt,
se ei kuole kun maassa on routa.
     
Minä sinua rakastan – katsothan,
kuinka kirkkaasti tuikkivat tähdet!
Ne sinulle yksinään lahjoitan,
jos kanssani matkalle lähdet.
Ja kun kuljemme raskain askelin,
kun aika tuo murheita tupaan,
pidän sinua kädestä silloinkin
ja yhä rakastaa lupaan.


Kaks asteleepi nyt nuorukaista,
tietysti tyttö ja poikanen.
Ihailla kevätmaailmasta
he tahtovat, - no arvaa sen.
Parastaan luonto tehdä koittaa,
maailma kukkii, linnut soittaa;
nuo kaks ei nää, ei kuule muuta
kuin kahta silmää ja yhtä suuta


Ei ne kysyneet toisiltansa:
Rakastatkos? Rakastatkos?
Ensi silmäyksestä heti
toinen toistansa luokseen veti.
Missä liikkuivat, siellä heillä
linnut lauloivat kukkateillä.
Missä toinen toisensa näki,
siellä kevät, siellä käki.

Ei ne kysyneet toisiltansa:
Naitkos minut? Saankos sinut?
Syli aukeni, toinen täytti,
rakkauttansa työssä näytti.
Missä yhtyivät, siellä koti,
toinen toisensa tähden soti.
Nainehiksi ne tiettiin mistä? -
Hedelmistä, hedelmistä.


Me kuljemme kaikki kuin sumussa täällä
me kuulemme ääniä kuutamo-yön,
me astumme hyllyvän sammalen päällä
ja illan on varjoa ihmisen syön.

Mut ääntä jos kaksi yhtehen laulaa
yön helmassa toistansa huhuilevaa
ja varjoa kaksi jos toistansa kaulaa -
se sentään, se sentään on ihanaa!


valkea venhoni kiitää
kaukaista saartasi päin
joutsenen lailla se liitää
luoksesi sun, ystäväin
siellä on haaveeni, onneni maa
välkettä kuun meren heijastamaa
valkea venhoni kiitää
kirkas on toiveeni tie


Häät eivät synny kukista
tai hääkelloista tai kynttilöistä,
kirkon kuoreista tai pitseistä.
Ne eivät kaipaa suurta väenpaljoutta
tai avaraa näyttämöä.
On vain kaksi ihmistä ja heidän rohkeutensa
jättää taakseen yksi elämä ja löytää toinen –
luottaen toisiinsa ja osoittaen todellista
kärsivällisyyttä ja suvaitsevaisuutta,
antaen toisilleen voimaa ja rakkautta
valmiina kohtaamaan
mitkä tahansa vastoinkäymiset,
joita tulevat vuodet saattavat tuoda.


Meristä kaunein  
on vielä purjehtimatta.  
Lapsista kaunein  
on vielä kehdossaan.  
Päivistä kauneimmat  
ovat vielä elämättä.  
Sanoista kaunein  
jonka haluan sinulle sanoa,  
se on vielä sanomatta.


Rakastan sinua paljon.
Mutta tiedän, ettei
rakkaudessa edes paljon
ole tarpeeksi.
Silti tiedän myös, että
minusta tulee kaksin verroin
voimakas ja hyvä vain
siksi, että sinä rakastat minua.
Niin vahva, ettei minun tarvitse
olla paha kenellekään.
Sehän on vain
heikkouden osoitus.


Jo kauan sitten kirjoitettu
tähtiin se lie,
kun rakkaus osuu kohdalle
niin mukanaan se vie


On edessä yhteinen retki,
käsi kädessä alkaa tie.
Kun rakkaus kulkua ohjaa,
se kauniisti perille vie


Olet olemassa, rakas ihminen,
elämä kaunis on, kun tiedän sen.
Ei tärkeintä se, mitä sanot, teet,
vaan mitä olet, hymy, kyyneleet.
Olet olemassa, sitä tarvitsen,
kuin lintu ilmaa, maata kukkanen.  


Sadan vuoden päästäkin muisteltais
kuinka me iloittiin niin.
Sadan vuoden päästäkin muisteltais
kuinka me rakastettiin.


Tahdon tanssia kanssasi tänään,
kuten riemusta tanssia voi
Tahdon tanssia kanssasi huomenna,
kun surun sammunut laulu soi
Tahdon tanssia kanssasi aina
poikki pitkien vuosien
käsivarsiisi kasvaa kiinni
niin, että irti mä pääse en


Epäile että tähdet ovat kipinöitä.
Epäile ettei liiku aurinko.
Totuutta valheeksi epäile.
Mutta älä koskaan rakkauttani epäile.



ei voinut poika vastustaa tytön silmäin tulta
ja minkä mahtoi tyttökään kun vastaan tuli kulta!


Meristä kaunein on vielä purjehtimatta
Lapsista kaunein on vielä kehdossaan
Päivistä kauneimmat ovat vielä elämättä
Sanoista kaunein, jonka haluan sinulle sanoa
Se on vielä sanomatta

On hyvä ajatella sinua
Se antaa toivoa
Sinua ajatellessa kuulen kuin laulun
Maailman kauneimmalla äänellä lauletun
Mutta pelkkä toivo ei riitä
En tahdo vain kuunnella
Tahdon myös laulaa



pane minut sinetiksi sydäntäsi vasten, pane sinetiksi ranteesi nauhaan.
Rakkaus on väkevä kuin kuolema, kiivas ja kyltymätön kuin tuonela. Sen hehku on tulen hehkua, sen liekki on Herran liekki.
Suuret vedet ei voi sitä sammuttaa, virran tulva ei viedä mukanaan....


Minä olen kultana sinulle.
Tule sinä armaaksi minulle.
Tassutellen, hassutellen,
käydään onnen kyliin,
rakkauden syliin.
Poimitaan meille noita,
onnen pikku pipanoita,
minä olen kultana sinulle,
tule sinä armaaksi minulle.


Tuoksussa tässä on outoa taikaa.
Miten voi tuoksua yhtä aikaa:
hunajalta,
apilalta,
rakkauden räiskeeltä,
suukkosien mäiskeeltä,
talvelta ja kesältä,
pikkulinnun pesältä.


Kun katsoit minuun,
kaiken muun mä unohdin.
Kun katsoit minuun,
vain sinun olla halusin.
Kun katsoit minuun,
sytyin sylissäs ja paloin.
Silloin rakastaa sua aloin kun sä katsoit minuun,
hetken niin.


Onpa tietty tietyssäni,
mesimarja mielessäni,
lempilintu liitossani,
sinisorsa suojassani,
jok' on mieltynyt minuhun,
minä mieltynyt hänehen.
Hänell' on ihanat silmät,
minulla syän suloinen.
Ei hän heittänyt minua,
eikä yksin jättänynnä,  
omaksens' on ottanunna,  
kullaksensa kutsununna,
kaunoksensa katsonunna,
valkiaksensa valinnut.
Niin minä hänessä riipun,
sekä riipun jotta kiikun
niinkuin lintu lehtipuussa,
kuusen oksalla orava.


Tänään kerron sen,
mutta se on vaikeaa.
Siksi hapuilen,
etsin sanaa sopivaa.

Tänään kerron sen.
Hengästyttää väkisin.
On kuin hetkisen
sisimpääsi näkisin.

Olet minulle rakas.
Kuuletko, kun kuiskaan sen.
Olet minulle rakas,
tärkeä ja läheinen.



Nyt pimeä on täysi, piirittää taloa,
yön hyönteiset koputtelevat
nälkäisinä päästäkseen sisään,
pimeää pitkin suuntaavat
kohti ikkunastamme tulvivaa valoa.

Ne kai uhmaavat kohtaloa yksinäisinä,
ainoat valvojat, niin kuin me,
niin onnellisina
että valo rikkoo meidän lihamme
ja ruoholle läikkyy säteitä,

tällaiset vieraat heijastavat
kuin tähdet hullaantuneet
tämän puutarhan kirkkautta
ajelevat sen valokäytävillä, juopuneet,
kukkien yläpuolella, jotka supussa nukkuvat,

nämä palvojat meidät pukevat
kuninkaallisiksi, kun ne lentävät
luoksemme, kunnes hiljaiset tähdet
vielä hiljemmin syttyvät,
ja niiden ikuisuudet yössä palavat,

pukeutua juhlavasti viittaan,
ympärillämme hiljaisuus, sinä
ja minä, pimeä luonto
ja harras valomme sen sisällä,
kuninkaallisuus sopii yön tunnelmaan.

Ja kun vallien yli syöksyy hiljaisuuteen
hiljaisuudesta, paatunut, äkkinäinen
ja äänekäs juna
sopeudumme helposti sen
sekasortoon ja rahtaukseen.

Välttämätöntä on syvä läheisyys,
koska olemme yhdessä sopineet,
että pimeys on tällaista
ikuisesti ja koska olemme rakastuneet,
ja pimeys jo ikääntyy.

Aamu on tulollaan, valot
kuten aina, aikataulussaan
pikkutunnit avautuvat päiväksi
meidän huoneemme eteishuoneenaan
se täyttää hiljalleen kaikki talot,

meidänkin on kaikkien uhalla
sanaa sanomatta yölamppu sammutettava
kun pimeän viimeiset rippeet laskeutuvat
sen päälle, ja häiriintymättä likaisena
makaavasta yöperhosesta

huomattava kuinka puut, jotka pimeä
muutti näkymättömiksi näyttävät
taas aikansa ja historiansa,
ja että minne tahansa silmämme näkevät
ei millään ole yön nimeä,

kukat kuihtuvat joka puolella
ja tähdet pois häipyvät
ja sekoittuvat häikäisyyn,
vaikka meitä hellästi ympäröivät
viime yönä ja me kaksi huoneessa

yksi niistä valoista olimme,
jotka aikainen aamu saa hälvenemään,
ja toivomme, että uusissa ulottuvuuksissa
yhteisen muodon onnistumme löytämään,
jossa voimme tuntea toisemme

tai että ainakin kun me olemme nousseet
ne näkyvät muistumina aamunkoitossa
yhä kirkkaina symboleina
kuin liput, jotka liehuvat taivaalla
kun kuningas ja kuningatar ovat poistuneet.


Tuntisitko mun ääneni muiden joukosta?
Tuntisitko mun nimeni sanomatta?
Olisinko sinulle vain joku ihminen?
Vai yksi ja ainoa, ainutkertainen?

Tuntisitko sä käteni pimeässä?
Tietäisitkö mun tarinani kysymättä?
Olisinko sinulle läpi aikojen
Se yksi ja ainoa, ainutkertainen?

Juuri se oikea alla tähtien
Se yksi ja ainoa ainutkertainen

Kävelisitkö vierelläni kirkon ovesta?
Kuulisitko sä musiikin soivan holveissa?
Olisinko sinulle läpi aikojen
Se yksi ja ainoa, ainutkertainen?


" Tämä ilo ylittää kaiken muun ilon.
Tänään käy toteen unelma,
jota tuskin uskalsin uneksia.
Kaikki onni on läsnä,
kaikki toivo ja varmuus.
Tänä päivänä me
alamme rakentamaan elämää -
suurempaa kuin kumpikaan meistä
olisi yksin kyennyt rakentamaan."


Rakkaus
on voima,joka kantaa,
talo, jossa voi asua,
luja tie,
jota pitkin on hyvä kävellä


Olet nuori -
ja minä rakastan vain sinua.
Vanhenet -
ja minä vain rakastan sinua.
Olet vanha -
ja vain minä rakastan sinua.


Tässä käteni,
annan sinulle rahaa arvokkaamman,
annan rakkauteni.
Annan sinulle saarnoja ja säädöksiä verrattomamman,
annan itseni.
Haluatko sinä antaa itsesi minulle?
Lähdetkö matkalle kanssani?
Pysyttelemmekö yhdessä niin kauan kuin elämme?


Tahdon oikeesti olla sinun,
    enkä vain leikisti rakastaa.
Kanssas oikeesti kokea kaiken,
    mikä ollut on unelmaa.
Tahdon syliisi painaa pääni,
    tahdon lämpöösi nukahtaa.
Olla kanssasi oikeesti onnellinen,
    sua oikeesti rakastaa!


Loistakoon vaan kukkasillaan
auringon kiloissa järvien maa
peltojen taa elokuussaan
hedelmät sadon taas poimijaa odottaa.

Todistakaa rakkaudestaan
kuin taivas ja maa ois häävuoteellaan
Päivänä tään syyslemmekkään
tanssia voimme ja juhlia lahjoista maan

Kun yö ennättää, pelloille jää
vain pehmeä sumu päin hämärtyvää.
Pian aamu on uus, se arkea on
vaan ikuisuus helmassaan kantakoon tään tuokion.


Mutta jos sinä kesytät minut,
niin me tarvitsemme toinen toisiamme.
Sinusta tulee minulle ainoa maailmassa.
Ja minusta tulee sinulle ainoa maailmassa...


"From this day forward I will not walk alone.
Your heart will be my confort ,
and your arms will be my home."



Tää on kuin sadusta suorahan,
mut jo tunnetkin prinssin ja prinsessan.
He tahdon aikovat sanoa,
ja liitolleen siunausta anoa.
Nyt toivomme Teitä saapumaan,
tätä suurta iloa todistamaan.
Siis saavuttehan tämän kutsun myötä,
ja juhlitte kanssamme päivää ja yötä.
Näin teette päivästämme ihanaa unta,
ja täydellinen on satumme valtakunta.


Niin kuin hiljaiselle tuulelle  
on kuiskattava:  
    suloinen, olet suloinen -  
ja voimakkaalle:  
    mahtavaa -  
ja keväälle, joka ainoalle;  
    ihana valo!  
Niin minun sydämeni sanoo sinulle:  
    iloni, minun iloni,  
minun tieni lämmin ilo.



Minä Sinua rakastan, tiedän sen.
Se ei ole vain hetken huumaa.
Se on nuotion hehku hiljainen
ja roihua polttavan kuumaa.

Se ei sammu, kun sammuvat hallayöt,
se ei kuole, kun maassa on routa.
Se kestää arjet ja pehmeät yöt,
se kestää, on myrsky tai pouta.

Ja kun kuljemme raskain askelin,
ja aika tuo murheita tupaan,
pidän kädestä Sinua silloinkin,
yhä Sinua rakastaa lupaan.

Minä Sinua rakastan silloinkin,
jos ehdimme korkeaan ikään.
Olet edelleen minulle suloisin,
ei hellyyttä sammuta mikään.

Mitä siitä, jos ryppyjä poskiin saat,
taikka kumaraan selkäsi taipuu.
Kun näen silmäsi kirkkaat ja kuulakkaat,
taas polvilleen rakkaus taipuu.


Herään kanssas aamuun valkeaan
Öinen usva peittää vielä maan
Sadepisarat jää vain hetkeksi levähtämään
Ruohikolle kunnes häviää

Juostaan vastaan päivää nousevaa
Ja rakastutaan aina uudestaan
Täysillä niin eletään
Rakkaustarina tää, joka meidät tänään yhdistää

Rakastan sua, rakastan sua
Maailma meidät yhteen saa
Rakastan sua, rakastan sua
Taivas ei tahdo erottaa
Oikeat tunteet kuole ei
Huominen vaikka toisen veis
Toinen jää, etsii häntä aina uudelleen.

Viereltäsi koskaan lähtis en
Tänään viimein vannoa saan sen
Sinut jos kadotan
Niin unista löytää saan
Ja päiviin seuraaviin jään
kaipaamaan.



Tänään kerron sen,
mutta se on vaikeaa.
Siksi hapuilen,
etsin sanaa sopivaa.

Tänään kerron sen.
Hengästyttää väkisin.
On kuin hetkisen
sisimpääsi näkisin.

Olet minulle rakas.
Kuuletko, kun kuiskaan sen.
Olet minulle rakas,
tärkeä ja läheinen.


Sinä kävelet vierelläin mun,
minä vilkaisen kasvojas sun.
Olemme matkalla papin luo,
joka meille siunauksen suo.

Värejä, tunnelmaa;
kaikkea huokuvaa.
Näen kirkon kuvajan,
tuon kauniin maailman.

Pappi puhuu jotain meille,
sanat eksyvät muille teille.
"Tahdon", sanon sanalyhteen,
se pian liittää meidät yhteen.

Suudelma, huulet,
kuiskeeni kuulet.
Sanon vain sulle:
"Olet Aina rakkaimpain mulle."


Sitoutua niin syvästi
että muuttuu pohjattomaksi
Puristaa niin lujasti
että muuttuu rajattomaksi
Rakastaa niin mielettömästi
ettei mikään enää
ole vailla merkitystä



Sata Jänistä
Sä oot parempi kuin sata jänistä sä oot
vuolaampi kuin Tourujoki ethän sylistäs
mua hätistä minä rakastan sua toki

Sä oot aidompi kuin luomutomaatti
värikkäämpi kuin vappupallo saanhan olla
sun omasi ethän jalkoihis mua tallo

Niin vähin vedoin on saatukaan aikaan
jotain noin äärettömän kaunista Oih!
Olet ihmeellinen ehkä olet enkeli
pudonnut taivaista

Sä oot parempi kuin sata jänistä sä oot
viekkaampi kuin viskigrogi ethän vetele
vain välistä minä rakastan sua toki

Sä oot kauniimpi kuin kaunein kukkanen
väkevämpi kuin Seppo Räty lennän käsissäs
kuin rukkanen minä kärsin vaan en säry

Niin sua palvon valvon myös yöni työni
saan vain hädin tuskin tehdyksi Aih! Olet
vaarallinen ehkä olet vampyyri ime mut
kuivaksi

Ou beibe mä oon sun Veli Kani vie mut
kotiis ja halaa mut puhki


Hääkellot
Hääkellot soittaa joudun satimeen
Hääkellot soittaa joudun satimeen

Sä osaat lehmät lypsää sun ruokasi on kypsää
sä kahvipöydän hienoksi teet
sä kannat kaksi tonkkaa ja hoidat konkkaronkkaa
ja puolestani kirkkoonkin meet

Sä voit olla odusoga tai kaunis kuusela
oman kylän pohtamo aa kuuma aavikko
siltana kuutamo ootko minun kohtalo

Hääkellot soittaa joudun satimeen
Hääkellot soittaa joudun satimeen
pappi sanoo aamenen en en en eeeeen
pappi sanoo aamenen en en en en ole varma en
en ole varma en hääkellot soittaa joudun satimeen

pudistelet mattoo kaikki sua kattoo
emäntä oot verraton
tukkas tuuleen liehuu sisälläni kiehuu
päätöksenkö aika on
seison tekemässä ratkaisua tässä
eessä lemmen alttarin
kohta kellot raikaa tahdon voittaa aikaa
karkuun vielä ehtisin

Hääkellot soittaa joudun satimeen
Hääkellot soittaa joudun satimeen
Hääkellot soittaa joudun satimeen

vettä olet voimaa
Olet öljyä minun hiuksissani
olet öljyä minun lampussani
olet öljyä minun hiuksissani
sillä sydämeni on iso kuin ilmapallo

Olet tulta minun sisälläni
olet kultaa minun kielelläni
olet tulta minun sisälläni
sillä sydämeni on kuuma kuin kuolema
tuima kuin tuonela on sen liekki

Ja seuraan sua mielelläni minne kuljetkin
niin kuin peura kaipaa vettä kaipaan luokses minäkin
ja seuraan sua mielelläni minne kuljetkin
minne päätät jäädä sinne jään minäkin

Olet kyyhkynen minun pääni päällä
olet myrskytuuli minun sisälläni
olet kyyhkynen minun pääni päällä
sillä sydämeni on vapaa kuin vappupallo

Olet vettä minun huulillani
olet voimaa minun lanteillani
olet vettä minun huulillani
sillä sydämeni on syvä
kuin suuri virta vahva kuin kiivas koski kirkas

vettä olet voimaa vettä olet voimaa
(ei ole rajaa) vettä olet voimaa


Onnensirpaleet salaiset toiveet
unelmat ja haaveet
sinun kanssasi ne toteutuu
onnensirpaleet salaiset toiveet
unelmat ja haaveet
sinun kanssasi ne todeksi teen



Tänään kerron sen,
mutta se on vaikeaa.
Siksi hapuilen,
etsin sanaa sopivaa.

Tänään kerron sen.
Hengästyttää väkisin.
On kuin hetkisen
sisimpääsi näkisin.

Olet minulle rakas.
Kuuletko, kun kuiskaan sen.
Olet minulle rakas,
tärkeä ja läheinen.




Juniori


Ryhmä: Jäsen
Viestejä: 20
Liittynyt: 10-July 07
Jäsennumero: 14.875



Entäs sitten kun linnut on lähteneet
ja verkkaan käy virtojen juoksu.
Entäs sitten kun päivät on viilenneet
ja poissa on nurmien tuoksu.

Sinä vieläkö viivyt mun vierelläin
tuuli tuiskuna lunta kun heittää.
Yhä kätesi löydänkö kädestäin
paksu jää vaikka muistoja peittää.

Entäs sitten kun päivät jo hämärtyy
se pois viekö elämän uskon.
Entäs sitten kun eessämme värjäytyy
ranta taivaan jo väreillä ruskon.

Sinä vieläkö viivyt mun vierelläin
aallot raueten iltaan kun taipuu.
Yhä kuiskaatko hiljaa mun nimeäin
päivä lopulta mailleen kun vaipuu.

Entäs sitten ku lyhenee askeleet
on haaveiden tilalla muistot.
Entäs sitten kun silmiin saa kyyneleet
nauru lasten ja leikkipuisto.

Sinä vielä jos viivyt mun vierelläin
kun kaikki jo sanottu kerran.
Sulle ojentaa tahtoisin elämäin
se on sun yhden elämän verran.