1. Liian monet ihmiset sysäävät syrjään jotakin mikä tuo iloa heidän elämäänsä ainoastaan koska he eivät ole ajatelleet tai suunnitelleet sitä etukäteen, se ei muuten vain sovi heidän tiukkaan aikatauluunsa tai he ovat vain liian jäykkiä poikkemaan rutiineistaan. Ajattelin tuossa yhtenä päivänä kaikkia niitä naisia, jotka Titanic-laivalla nauttivat jälkiruokaa illallispöydässä täysin tietämättömänä, mitä kohtalokas yö toisi tullessaan. Sen jälkeen olen yrittänyt olla hiukan joustavampi. Kuinka monet naiset syövät kotona ravintolassa syömisen sijaan, vain koska ei ole mitään erityistä syytä ulkona syömiseen. Kuinka tuttuja "jääkaappimme, patamme ja pannumme" ovatkaan meille? Kuinka monesti lapsemme juoksee huoneeseen, haluavat jutella jostain ja joutuvat istumaan hiljaisuudessa sillä aikaa kun tuijotamme "Kauniita ja rohkeita" televisiosta? En jaksa muistaa kuinka monta kertaa soitin siskolleni ja sanoin "Kuinka olisi lounas puolen tunnin päästä?" Hän melkein kimpaantui ja sanoi: "En voi, pyykit odottaa....tukkani on likainen....olisinpa tiennyt eilen, niin en olisi syönyt aamiaista niin myöhään...luulen, etta rupeaa satamaan...." Ja oma suosikkini on: "Oletko hullu, nythän on maanantai"..... Siskoni kuoli muutama vuosi sitten. Emme koskaan lounastaneet yhdessä. Koska me ihmiset ahdamme niin paljon kaikkea elämäämme tänä päivänä, suunnittelemme jopa ajankohdan päänsärylle....Elämme lupausten niukalla dieetillä itsellemme, sitten kun ajankohta on täydellinen!! Menemme vieraisille mummolaan sitten, kunhan Joonas on ensin oppinut pissaamaan pönttöön. Kutsumme ystävämme meille iltaa viettäämään kunhan olohuoneen lattiamatto on ensin uusittu. Menemme toiselle kuherruskuukaudelle sitten kunhan kaksi nuorimmaista ovat onnellisesti valmistuneet lukiosta. Elämällä on tapana kiihdyttää vauhtia kun vanhenemme. Päivät lyhenee ja lupausten lista itsellemme pitenee. Monina aamuina, kun heräämme, ainoa mitä elämälle annamme on: "Minä aion", "minä suunnittelen" "ja jonain päivänä, kun elämä on rauhoittunut...niin sitten" Minulla on yksi niin kutsuttu "elä hetkessä" ystävä, joka on aina valmis uusiin seikkailuihin ja matkoihin. Hänen mielensä on aina avoin uusille ideoille. Hänen elämänjanonsa on kuin tarttuva tauti. Juttelet hänen kanssaan viisi minuuttia ja olet jo valmis vetämään rullaluistimet vanhoihin jalkoihisi ja syöksymään täyttä päätä alamäkeen. Huuleni eivät ole oikeastaan koskettaneet jäätelöä kymmeneen vuoteen. Rakastan jäätelöä. Tähän saakka olen vain lusikoinut sen niin nopeasti suuhuni, nauttimatta sen viileydestä huuliani vasten. Niinpä tässä yhtenä päivänä kun olin kotimatkalla, pysähdyin jäätelökioskille ja ostin suuren pehmiksen. Jos autoni olisi sinä päivänä törmännyt kallioon, olisin ainakin kuollut onnellisena! Oletko koskaan katsellut kun lapset leikkivät piilosta tai kuunnellut kun sade rummuttaa kattoa? Oletko koskaan katsellut perhosen ailahtelevaa lentoa tai seurannut kun aurinko katoaa taivaanrannan taa ja pimeys laskeutuu? Juoksetko jokaisen päivän läpi kiirehtien päättömänä paikasta ja asiasta toiseen? Kun kysyt joltain "mitä kuuluu" kuuletko vastauksen? Kun päiväsi on ohi ja makaat sängyssä illalla, ajatteletko jo satoja hoitamattomia juttuja seuraavalle päivälle? Oletko koskaan sanonut lapsellesi "Tehdään se huomenna" etkä kiireeltäsi huomaa surua hänen silmissään? Oletko koskaan antanut hyvän ystävyyden hiipua unholaan? Mikset vain soita ja sano "hei"? Nyt...mene siitä ja nauti tästä päivästä! Tee jotakin mitä HALUAT tehdä...ei jotain mitä sinun PITÄISI tehdä. Jos kuolisit pian ja voisit tehdä vain yhden puhelinsoiton, kenelle soittaisit? Ja mitä sanoisit? Ja mitä vielä odotat siinä? Huolehdit ja kiirehdit päiviesi läpi, jotka ovat kuin avaamaton lahja...heitetty pois...elämä ei ole kisa! Ota se hitaammin. Kuule musiikki ennenkuin laulu on päättynyt. Näytä ystävillesi kuinka paljon välität heistä. Lähetä tämä jokaiselle jota pidät ystävänä. Jos tämä viesti tulee takaisin sinulle, tiedät että sinulla on joukko ystäviä. Sinulle jollle lähetin tämän...välitän sinusta ja haluan vaalia ystävyyttämme. "Elämä ei aina ole pelkkää juhlaa...mutta sillä välin kun olemme täällä, voimme yhtä hyvin tanssia!" CARPE DIEM!
2. Siskot. Nuori aviovaimo istui sohvalla kuumana kesäpäivänä juoden jääteetä vierailulla äitinsä luona. He puhelivat kaikenlaista elämästä, avioliitosta, aikuisuuden velvollisuuksista. Silloin äiti kilisytti jääpaloja lasissaan ja katsoi tytärtään syvälle silmiin. ”Älä unohda Siskojasi” hän neuvoi. ”He tulevat sinulle vielä tärkeimmiksi, kun vanhenet. Vaikka kuinka paljon rakastaisit miestäsi tai lapsiasi, tulet silti tarvitsemaan Siskojasi. Muista aina tavata heitä silloin tällöin, tee asioita heidän kanssaan. Muista, että Siskot tarkoittavat KAIKKIA naisia, ystävättäriäsi, tyttäriäsi, kaikkia sukulaisnaisiasi. Sinä tulet tarvitsemaan muita naisia. Naiset aina tarvitsevat toisiaan. Olipas hassu ohje, nuori nainen ajatteli. Enkö ole juuri mennyt naimisiin? Enkö liittynyt parien maailmaan? Olen naimisissa oleva nainen, hyvänen aika! Aikuinen! Totta kai mieheni ja tuleva perheeni ovat ne, jotka riittävät minulle loppuelämäni! Mutta hän kuitenkin oli kuunnellut äitiään. Hän säilytti kontaktit Siskoihinsa ja sai uusia naisystäviä vuosien myötä. Kun vuodet kuluivat, hän alkoi pikkuhiljaa ymmärtää, että äitinsä todella tiesi, mistä puhui. Kun aika ja elämä tekevät muutoksia naisen elämään, Siskot ovat yksi pysyvä ja muuttumaton asia! Elettyäni yli viisikymmentä vuotta, tässä on tärkeimmät asiat, jotka olen oppinut:
   

• Aika kuluu
• Elämä kuluu
• Välimatkat erottavat
• Lapset kasvavat
• Työpaikat tulevat ja menevät
• Rakkaus kasvaa ja katoaa
• Miehet eivät ole sitä mitä pitäisi
• Sydämiä särkyy
• Vanhemmat kuolevat
• Kollegat unohtavat
• Ura päättyy

MUTTA

• Siskot säilyvät, oli teidän välillänne sitten kuinka paljon aikaa tai välimatkaa.
  

Tai auttavat sinut pulasta.

Tyttöystävät, työystävät, tyttäret, tyttärentyttäret, miniät, kälyt, äidit, isoäidit, tädit, siskontytöt, serkut, ja kaikki ihanat naiset siunaavat elämäsi!