Ainiin, kiva herätä aamulla ja huomata että sisällä on ampiainen. Ja ihan niinku se ei olis ollu jo tarpeeks kaamee kokemus, niin pitihän mun sitten huomata, että se perkeleen kuningatar oli päättäny ruveta väsäämään itellensä pesää meijän olohuoneen verhoihin. Sinne ihan ylös, missä verho on tangossa rypyssä. Mitä minä tein? Huusin ja lujaa. Onneksi Antti tuli ja pelasti (heräs muuten mun huutoon, oli nukkunu ehkä joku neljä tuntia yövuoronsa jälkeen, eikä saanut enää pelastusoperaation jälkeen unta...). Eka tapettiin pimppari ja sitten se pesän alku revittiin helvettiin sieltä. (Oikeesti mä tärisin huoneen toisessa päässä ja poika hoiti, mutta yritän pönkittää itseäni...)

Kiva nukkua ikkunat auki. Onneksi ei asuta maalla. Mä oon kyllä jo nyt halunnu sellaset itikkaverkot noihin tuuletusikkunoihin, mutta ei olla saatu aikasiksi.

Nyt tää jatkaa kärsimistä ja menee sohvalle lepäämään. Tai ehkä vielä hetken kärsii ja surffaa, katellaan. (En ehkä uskalla mennä olkkariin, kun mielikuva siitä pimpparinpesästä vainoaa mua.)