Mä oon tässä nyt pari viikkoa pohtinu, että mitäs hittoa sitä haluis elämällään tehä? Mikä musta tulee ISONA? Mä oon keksiny monia elämää suurempia ja siistimpiä juttuja, mutta mulla on pieni ongelma... Mä keksin ne jutut just kun oon menossa nukkumaan ja juuri silloin kun on niin väsynyt, että ei enää jaksa nousta ylös, laittaa valoja päälle ja kirjottaa hommaa ylös, mutta myös niin väsynyt, ettei enää seuraavana päivänä muista koko hommaa...muistaa vaan että jotain helvetin siistiä se oli...

Mä niin haluisin elää jollain omilla tuotoksillani, jollain sellasella mitä olen omin käsin tehnyt ja sitä ennen oman pääni sisällä suunnitellut... Onko ehdotuksia, anyone? Muutamia ideoita ois kyllä, mutta pitäis sitä ennen selvittää onko markkinoita tai siis oisko joku niin ihana, että haluis jotain mun tekemää ostaa itellensä? Ja sit toisaalta, kuinka perustetaan firma? Mitä kaikkea pitää osata ja tietää sitä ennen? Ja sen jälkeen?

Tosin yks vaihtoehto ois hommata itellensä joku perus leipätyö ja siihen oheen puuhastella kaikenlaista... Mut nyt ihan ekana mä haluisin löytää sen mahollisuuden, että voisin olla kotona Kaislan kanssa sen kolme vuotta ja samalla kuitenkin saada enemmän ku sen kotihoidontuen ja toisaalta jos vois vaikka opiskella samalla, niin se helpottais elämää sievoisesti (ei tarttis opiskella myöhemmin ja ois jotain muutakin tekemistä kotona kun vauva...).

Tuliskohan musta vaikka hyvä palkanlaskija tai kirjanpitäjä? Millasta koulutusta ne tarvii? Löytyykö sitä iltakouluna tai itseopiskeluna? Tai oppisopimuksella? Tai mitä ylipäänsä voi opiskella oppisopimuksella silleen ettei oo alasta ennestää kokemusta tai ettei oo valmiiks työpaikkaa? OTTAISITKO SINÄ MINUT TÖIHIN? Tai ottaisko kukaan mua johonkin "kunnon" työpaikkaan? Tai antaisko joku mulle rahaa, että mä voisin opiskella ilman että käyn samalla töissä?

Tai saisko jostain työpaikan, mihin vois ottaa oman lapsen mukaan? Mulla on liikaa aikaa miettiä mun tulevaisuutta yksin kotona. Sillon kun Antti on iltavuorossa, mulla on koko päivä aina aikaa olla kaksin Kaislan kanssa ja mun ainut oikea kontakti johonkin aikuiseen ihmiseen on ehkä jopa kaupan kassa, tai ei välttämättä edes sitä... Mä haluaisin jonkun tänne hengailemaan mun kanssa, ettei tarttis olla nelistään tv:n, Kaislan ja netin kanssa, se käy pidemmän päälle vaikuttamaan mun sosiaaliseen kanssakäymiseen muiden aikuisten ihmisten kanssa...

Mä en halua mitenkään että ihmiset sais huonon kuvan siitä että oon vauvan kanssa kotona, onhan se mun elämän ihaninta aikaa, mutta elämä ois helpompaa jos Antilla ois joka viikko sama työaika ja jos mulla ois joku mielekäs työpaikka odottamassa... Onpas nyt tullut yökköysvalitusripuli, mutta ei voi mitään...

Ja eikun pyykkäämään...