Onkohan mulla menossa joku hetkellinen masennusvitututusdepressio-kausi vai iskeekö järkyttävä pahanolon tuska taas oikeesti päälle? Asioiden pitäis olla niin hyvin, mut miks musta ei tunnu siltä? Miks mä en saa iltasin nukuttua, vaikka mä olisin ihan kuoleman väsynyt? Miks mä en saa syötyä vaikka mulla olis ihan järkyttävä nälkä? Mä yritän hokea itelleni, että on pakko syödä että maitoa riittää Kaislalle, mutta ei se auta... Miks tuntuu siltä että koko maailma ois kaatumassa päälle vaikka ei oikeesti oo es mitään syytä? Miks ahistaa asiat, jotka ei edes ole tän hetken ongelmia? Mä toivon että tää on vaan tän väsymyksen syytä, eikä mitään muuta. Näkeekö sen päällepäin, että sisällä on paha olo? Mutta silti, hymyillään kun tavataan. Ja jos kysyt, niin mä vastaan, että kaikki on ok... Ja: Näillä mennään!