Kuolema kohtaa kulkijan,
katsoo silmiin, kumartaa,
kysyy: "Ammunko nyt,
vai huomenna?"

Kulkija nostaa katseen ylös,
kohtaa silmät, mustat, syvät,
toivoo että tuntemukset
ovat - lopulta - hyvät.

Kulkija vastaa: "Ihme on tämä,
päivä lisää, elävänä,
kiitos sulle niittäjä,
yksi päivä on riittävä.
Silloin kerron kaikille rakkaille,
elämä on nyt, älä haikaile."